Bunraku tyylisen Tarkóbotos nuken valmistaminen
Tuotteen valmistaminen käsityönä
Iina Karhunen / SASKY koulutuskuntayhtymä / Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitos/ Lavasterakennusosasto / 2018
Johdanto
Suoritin osan työssäoppijaksoani Budapestissä Unkarilaisessa Bábszínház nukketeatterissa. Bábszínház on Keski-Euroopan suurin ja Unkarin vanhin ammattinukketeatteri. Vuodesta 1949 Budapest Bábszínház on toivottanut yleisön tervetulleeksi motolla ”Nukketeatteri ei rajoitu ikään se on tyylilaji.” Päätehtävänään levittää nukketeatterin iloa ja tutustuttaa lapset ja nuoret nukketeatterin ihmeelliseen maailmaan tuomalla elottomat nuket henkiin näyttämöllä.
Työskennellessäni Bábszínhászissa sain vapauden suunnitella ja toteuttaa omanlaiseni nuken valitsemistani materiaaleista. Kymmenistä erilaisista nukketyypeistä päädyin bunraku tyyliseen tarkóbotos bábaan eli takaraivosta liikuteltavaan nukkeen. Bunrakunukke herätti kiinnostukseni kaikista vaihtoehdoista eniten.
Bunraku juontaa juurensa Japanilaisesta jorurista eli tarinankerronnasta. 1500-luvun lopulla nuket tulivat mukaan joruriin ja bunraku syntyi 1684. Japanilaisessa bunrakussa yleensä nukkea käsittelee kolme ihmistä selkäpuolella sijaitsevista nuketuskepeistä. Pienemmissä rooleissa yksi nukettaja riittää.
Päänukenkäsittelijä ohjaa vasemmalla kädellään päätä ja oikealla oikeaa kättä.
Bunrakunukke pystyy ihmismäisimpään ja realistisimpaan liikkeeseen.
Se ei rajoitu nukettajan käden muotoon ja kokoon eikä värise naruissa omia aikojaan.
Jos nuken kädessä on taidokkaasti tehty mekanismi, se kykenee myös tarttumaan esineisiin.
Euroopassa nukketeatteria on tehty yleensä lapsille, kun taas Aasiassa ja Afrikassa se yhdistyy uskonnollisiin rituaaleihin. Japanilainen bunraku on ollut alusta asti aikuisten taidetta, eikä se enää liity uskontoon. Suomessa nukketeatteri saatetaan usein ajatella käsinukke- tai marionettiteatteriksi. Suomessakin on Muutamia tekijöitä jotka osaavat rakentaa ja käyttää monimutkaisia bunrakunukkeja. Yhtenä esimerkkinä Hämeen Kuninkaallisessa Nukketeatterissa työskentelevä Hannu Räisä, joka oppi bunrakutekniikan Thomas Lundqvistin mestarikurssilla Tukholmassa.
Suomessa ei ole niin selkeää valmista muotoa tai sääntöjä kuinka teatteria kuuluu tehdä. Erityisesti nukketeatterissa, jonka vanhimmat perinteet Suomesta löytyvät 60-luvulta Matti Raninin Kasper-teatterista
Suunnittelu
Aloitin nuken valmistamisen piirtämällä suunnitelmat nuken kehosta
ja päästä, edestä ja sivulta 1:1 mittakaavassa. Muutaman väärältä tuntuneen
hahmotelman jälkeen löysin inspiraation J. R. R. Tolkienin romaaneissa
esiintyvistä örkeistä. Örkkien pahamaineisesta luonnosta huolimatta tahdoin
hahmoni luonteen olevan hyväntahtoinen ja lempeä. Pyrin tuomaan hahmon
luonnetta esille materiaalivalinnoissa ja valmistus tekniikoissa. Valmiita nukkeja tutkimalla sain selville mitä kaikkea erilaisilla
tyyleillä valmistetut nuket pystyvät tekemään. Kaikilla Nukeilla on omat
tekniset vaatimuksensa. Heijastin tätä omaan nukkeeni ja siihen, että mitä
haluan nukkeni pystyvän tekemään. Hyödynsin suunnitelmassani minulle annettua
nukenvalmistuksen käsikirjaa ja aikaisemmissa näytöksissä olleiden nukkejen
piirustuksia. Näiden tietojen pohjalta valitsin materiaalit toteutukseen ja
alustavat tekniikat nuken ruumiinosien liikuttelulle. Pään materiaaliksi
valitsin puun koska halusin oppia puun kaiverruksessa käytettäviä tekniikoita.
Teatterin varastosta löytyi koivua joka ei ole helpointa työstää mutta on
vähäoksaista ja takaa kestävän lopputuloksen. Koska nukke tulee olemaan lähes
80cm korkea valitsin ruumiin ja raajojen materiaaliksi solumuovin joka on
kevyttä ja nopeata työstää.
Toteutus: Nuken pää
Leikkasin piirtämäni pään paperista ja jäljensin sen
koivulankulle. Sahasin kolme suorakaiteen muotoista lähes samankokoista palasta,
joista kaksi liimasin heti yhteen muotoon sahauksen ajaksi ja viimeisen palasen
sahasin yksinään ja sen liimasin jälkikäteen paperin kanssa kahteen muuhun
palaan kiinni.
Sahauksessa oli tärkeää, että palassa on vähintään kaksi särmättyä
sivua, jotta sahatessa palanen ei keiku.
Vannesahaa käyttäen sahasin ensin pään sivuprofiilin ja lopuksi
etuprofiilin.
Liimasin etu ja takakappaleen väliin paperin, jotta jälkeenpäin
sain kappaleet irrotettua toisistaan ja kaiverrettua ontoiksi. Levitin liiman molempiin
kappaleisiin ja laitoin pään muotoon leikatun paperin kappaleiden väliin. Laitoin
pään ruuvipenkkiin puristumaan puoleksi tunniksi.
viimeiseksi liimattiin pieni pala takaraivoa.
Ennen varsinaisen pään
aloittamista veistin harjoituskappaleen styroksista.
Pään veistäminen
Aloitin mittaamalla piirustuksista silmien, kulmakarvojen ja nenän
paikan ja merkkasin ne kasvoihin.
Erilaisia talttoja apuna käyttäen aloin pyöristämään päätä ja
hakemaan kallon muotoa.
Aloitin veistämisen otsasta, koska tiesin siitä lähtevän paljon
materiaalia pois. Jatkoin veistämistä edeten silmäkuoppiin. Samalla koetin
saada kasvoihin pyöreyttä ilman että menettäisin hahmon luonnetta.
Kasvoja kaiverrettaessa pidin koko ajan silmällä piirrustuksiani. Mittasin ja merkkasin silmien koot ja paikat
aina uudelleen puuhun kun olin kaivertanut edelliset merkinnät pois. Monen puusta veistetyn nuken kasvoihin jätetään taltan jättämä jälki näkyviin ikään kuin veistäjän allekirjoituksesti.
Minun hahmoni
luonne vaati sileämmän ja jopa kallomaisemman ulkoasun ja päädyin hiomaa
pinnan sileäksi. Hioin pään käsin käyttäen hiomapaperia ja
erikokoisia ja -muotoisia viiloja joilla pääsin helposti silmäkulmiin ja suun
juoviin.
Kun pää oli valmis halkaisin sen keskiliitoksesta
ja määritin kaulan paikan sekä leveyden. Kaula-aukon tuli olla
täysin pyöreä ja muutaman millin ympäriinsä leveämpi kuin nuken
kaula. Aloitin pään kovertamisen kaulasta jättäen
muutaman sentin reunuksen ympäri kalloa. Koverretuista puolikkaista hioin paperi
ja liima jämät pois
ja liimasin puolikkaat uudelleen yhteen. Katkaisin
tukikaulan ja hioin leuan ja liitoskohdan hienolla
hiomapaperilla. Päähän porasin kaksi reikää joista kaulaan
kiinnitettävä naru pujotetaan
jälkeenpäin.
Reikien paikan määritti se kuinka laajaa liikettä haluaa nukkensa pään tekevän ja kuinka pitkä tai lyhyt
nuken kaula on. Nuken takaraivoon noin 45 asteen kulmaan porasin
reiän johon liimasin pään ohjaussauvan.
Pään sisälle jätetyt terkut
Pään maalaus
Nuken ihon väriksi olin suunnitellut harmaata tai
vihreätä ja sekoitellessani sävyjä maalaamossa löysin täydellisen vihreän sävyn
joka sopi nukkeni luonteeseen. Sekoitin lopullista sävyä muistuttavan
pohjavärin akryylimaaleista ja maalasin koko pään sillä käyttäen sivellintä ja vaahtomuovisientä.
Hampaat ja silmät pohjamaalasin valkoisella akryylimaalilla. Pään ohjaussauvan
halusin jättää puun väriseksi joten peitin sen maalarinteipillä ja
sanomalehdellä. Revityllä vaahtomuovisienellä töpötin kasvoihin vihreän eri
sävyjä ja laimennetulla mustalla suoritin värihuuhtelun kasvoille. Värihuuhtelu
on tekniikka jossa mallin pintaan levitetään todella juoksevaksi ohennettua
maalia tai pikemminkin maalilla sävytettyä ohennetta. Toistin värihuuhtelun
kahteen kertaan aina välissä paperilla töpöttäen suurimman osan pois niin että vain syvimpiin uomiin jäi
varjot. Vahvistin varjoja vielä käymällä syvennykset läpi siveltimellä ja laimealla
mustalla. Jotta hampaat sopisivat muuhun päähän iäistin ne keltaisen ja harmaan
sekoituksilla. Silmät jätin viimeiseksi koska ne, joko pilaisivat tai sitoisivat
yhteen koko kokonaisuuden. Jotta silmät nousisivat esille ja kiinnittäisivät
huomion maalasin iirikset murretuilla oranssin ja punaisen sävyillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti